|  LIPASTO etusivu  |  YKSIKKÖPÄÄSTÖT etusivu  |  Yhteystiedot  | In English
 

Tavarankuljetusten tieliikenteen yksikköpäästöjen käyttösuositukset

Tällä sivulla annetaan neuvoja lukujen soveltavaan käyttöön.

 
 
 

Tavarankuljetusten tieliikenteen yksikköpäästöjen käyttösuositukset

Päästöjen laskentaan erilaisissa kuljetuksissa ei ole vielä olemassa yleisesti vakiintunutta menetelmää. Ongelmana on kuorman määritelmä, paluukuorma, päästöjen jakaminen samassa kuormassa oleville eri yritysten tavaroille eli allokointikysymykset ylipäätään jne. Loppuvuodesta 2008 EU:n eurooppalainen standardisoimisjärjestö CEN (European Committee for Standardization) perusti työryhmän CEN/TC 320 Transport – Logistics and Services WG10 Methodology for calculation, declaration and reporting on energy consumption and GHG emissions in transport services (goods and passengers transport). Tämä työryhmä tuottaa noin kolmen vuoden aikana ohjeistot ja tietokannat kuljetusten kasvihuonekaasupäästöjen laskentaan. Kyse on samankaltaisesta työstä, joiden tuloksena nämä yksikköpäästösivut on tuotettu Suomen olosuhteisiin ja standardisoinnin tuloksia tullaan soveltamaan näihin sivuihin. Suomen edustajana työryhmässä on VTT:n Kari Mäkelä (LIPASTO-sivujen tekijä).

Tonnikilometrien (tkm) laskenta

Tonnikilometrien laskentaan on useita vaihtoehtoja riippuen lähtöaineistosta. Laskenta pitäisi tehdä käyttäen tarkinta saatavilla olevaa kalustotietoa.

1. Tarkimmalla tasolla kerrotaan jokaisen matkan pituudella (km) ajoneuvossa ollut kuorma (t) ja tulot summataan. Tähän on yleensä mahdollisuus kuljetusyrityksellä, joka tietää nämä yksityiskohdat. Kuljetusyritysten on suositeltavaa muutenkin laskea koko toimintansa tonnikilometrit, koska se on esim. energiatehokkuuden määrittelyssä ainoa todellinen mittari tehokkuuden kehittymisestä.

2. Kun esimerkiksi tehtaan tuotanto (t) kuljetetaan yhteen kohteeseen, kerrotaan koko kuljetettu tuotanto (t) tehtaan ja kohteen välisellä yhdensuuntaisella etäisyydellä (km). Jos kohteita on useita, kerrotaan vastaavasti jokaiseen kohteeseen kuljetetut tonnimäärät ja etäisyydet ja tulot summataan.

3. Jos kuljetettu kokonaistonnimäärä ei ole tiedossa, voi arvioida tonnikilometrit kertomalla keskimääräisellä kuormanpainolla kuljetuskerrat ja kuljetusmatka (yhdensuuntainen).

Muut kuin taulukoissa esitetyt auton kokoluokat

Yksikköpäästötaulukoissa on vain joitakin autotyyppejä ja kokoluokkia. Koska tavara-autojen päästöt ovat riittävällä tarkkuudella riippuvaiset auton massasta, voidaan päästöjen likiarvot ajoneuvokilometriä kohden laskea myös muun kokoisten kuin taulukossa olevien autojen päästöille seuraavasti (kaava alla). Valitaan kaksi autotyyppiä, joiden kokonaismassat mb ja ma ovat molemmin puolin tavoiteltavaa auton kokoluokkaa mx (mb > mx > ma) ja lasketaan päästöt lineaarisella suhteella

ex = ea + ((eb - ea) / (mb - ma)) x (mx - ma) ,

jossa

ex = Päästö ajoneuvokilometriä kohden autolla, jonka kokonaismassa on x [g/km]
eb = Päästö autolla, jonka kokonaismassa on b [g/km]
ea = Päästö autolla, jonka kokonaismassa on a [g/km]
mx = Auton x kokonaismassa [t]
mb = Auton b kokonaismassa [t]
ma = Auton a kokonaismassa [t]

Laskentaesimerkki:

Halutaan tietää kokonaismassaltaan 10 tonnin jakelukuorma-auton maantiellä tyhjänä ajon NOx-päästöt Euro 4 päästöluokassa. Jakeluauton b kokonaismassa on 15 tonnia ja jakeluauton a kokonaismassa on 6 tonnia (taulukoiden yläosassa ilmoitettu). Euro 4 luokan auton b tyhjän auton NOx-päästö maantieajossa on 2 g/km ja auton a 0,95 g/km. Auton x (10 t) päästö kilometriä kohden on siten:

e10 = 0,95+((2,0 – 0,95) / (15 - 6)) * (10 – 6) = 1,4 g/km

Näin laskien voidaan tuottaa kertoimet (g/km) mille tahansa kokoluokalle ja jatkaa yksikköpäästölaskentaa yksikköpäästökertoimen määritysohjeen mukaisesti (alla).

Yksikköpäästökertoimet

Yleiset yksikköpäästökertoimet eri tavaralajeille esitetään tieliikenteen tavaraliikenteen sivulla kohdassa 2. Tavaralajikohtaiset kertoimet (sivua täydennetään). Tarkassa laskennassa muodostetaan oikea yksikköpäästökerroin (g/tkm) laskennan kautta. Yksikköpäästötaulukoissa ajoneuvotyypeille on annettu päästöluokittain päästömäärät ajoneuvokilometriä kohden tyhjänä ja täytenä. Päästömäärä on riittävällä tarkkuudella lineaarisesti riippuvainen auton massasta, joten yksikköpäästö voidaan määrittää oheisen kaavan perusteella mille tahansa osakuormalle.

ex = (ea + ((eb - ea) / lc x lx)) / lx ,

jossa

ex = Päästö tonnikilometriä kohden kuormalla x [g/tkm]
eb = Täyden auton päästö ajoneuvokilometriä kohden [g/km]
ea = Tyhjän auton päästö ajoneuvokilometriä kohden [g/km]
lc = Auton kantavuus [t]
lx = Kuorma x [t]

Laskentaesimerkki:

Puoliperävaunuyhdistelmän kantavuus (lc) on 25 tonnia (taulukon yläosassa ilmoitettu). Euro 4 luokan auton tyhjän auton CO2-päästö (ea) maantieajossa on 800 g/km ja täyden auton (eb)
1088 g/km. Päästö tonnikilometriä kohden 10 tonnin kuormalla on:

e10 = (800+((1088–800)/25*10))/10 = 92 g/tkm

Taulukkoon on tällä tavoin valmiiksi tuotettu yksikköpäästöt täydellä kuormalla ja 50 – 70 %:n kuormalla. 70 %:n kuorma on yleisesti käytetty monessa yhteydessä, mutta sen arvo riippuu tavaralajista ja olosuhteista. Se ei siis ole valmis tonnikilometripäästötieto kuin erikoistapauksissa (ks. jäljempänä keskikuorma). Esimerkiksi sorakuljetuksissa toinen suunta on lähes aina täynnä ja paluu tyhjänä. Keskimääräinen kuorma on siten lähes 50 %. Kappaletavarakuljetuksissa prosenttimäärä on selvästi pienempi. Keskimääräisen kuorman määrää siten sekä kuorman määrä menosuuntaan että kuorman määrä paluusuunnassa (paluukuorma). Siitä enemmän seuraavassa kappaleessa. Eri tavaralajien keskimääräisiä yksikköpäästöjä esitetään tieliikenteen tavaraliikenteen sivulla kohdassa 2. Tavaralajikohtaiset kertoimet.

Keskimääräinen kuorma ja paluukuorma

Tavaroiden kuljetus on järjestelmä, joka muodostuu kalustosta, tavaroiden sijainnista, määrästä, laadusta jne. Sen vuoksi kuormien koko ja kuljetusetäisyydet riippuvat monesta tekijästä. Kullakin kuljetustavalla ja tavaralajilla on erilaisia rajoitteita jotka rasittavat ympäristöä enemmän tai vähemmän kuin toisella kuljetustavalla ja tavaralajilla. Nämä erityispiirteet on otettava huomioon täysimääräisinä eli esimerkiksi tyhjänä tai osakuormalla paluu täytyy laskea menomatkan rasitteeksi. Vaikka tämä on usein vaikeaa, on siihen edes pyrittävä.

Tieliikenteessä yksinkertaisimmillaan lasketaan keskimääräinen kuorma siten, että lasketaan menomatkan ja paluumatkan kuormat yhteen ja jaetaan kahdella. Jos menomatka on täysi ja paluumatka tyhjä, on tuloksena 50 %:n keskimääräinen kuorma. Jos päästöt lasketaan menomatkan täyden kuorman luvuilla ja paluumatka tyhjän auton päästöluvuilla, päädytään suurin piirtein samaan kuin, että lasketaan koko edestakainen matka kesimääräisellä 50 %:n kuormalla. Tällaiset tapaukset ja tavaralajit (maansiirtoajot, sorakuljetukset, hake yms.) ovat ”helppoja” tapauksia eivätkä yleensä aiheuta keskustelua menetelmän oikeellisuudesta.

Hankalampia tapauksia ovat kappaletavarakuljetukset, joissa lastina voi olla hyvin erilaisia tuotteita aina keinutuoleista katukiviin. Kappaletavarakuljetuksissa menomatka on harvoin painon suhteen täysi, mutta toisaalta myös paluumatkalla on usein kuormaa. Keskikuorma on siten menomatkan ja paluumatkan kuormien summa jaettuna kahdella. Koska kuorman paino vaihtelee suuresti tavaralajista riippuen (keinutuolilasti on täysi, vaikka painon suhteen vain pieni osa kantavuudesta käytetään), on erityisen tärkeää, että päästökertoimet määritetään yllä esitetyillä tavoilla. Tieliikenteestä on niin paljon lukuja (10 000), että tarkka laskenta on myös mahdollista. Usein auton todellisesta reitistä varsinkin kappaletavarakuljetuksissa ei ole tarkkaa tietoa päästölaskijalla. Auto voi kierrellä paljonkin lasteja kerätessään. Tällöin ei ole juuri muuta mahdollisuutta kuin olettaa auton kulkevan suorinta reittiä. Jos tarkempaa tietoa keskikuormasta ei ole, voi käyttää tavaralajikohtaisia keskimääräisiä arvoja.

Sellaiset kuljetukset, jotka sisältävät usean lähettäjän tavaroita ovat ongelmallisia. Niihin ei ole vielä vakiintunutta allokointitapaa. Toistaiseksi suosituksena on, että kukin lähettäjä laskee tonnikilometrit oman lähetyksensä osalta (ks. tonnikilometrien laskenta), mutta kuormanpainona käytetään keskimääräistä, tuolle tavaralajille tyypillistä lukua (myös paluumatka huomioiden). Tämä tarkoittaa, että yksikköpäästökertoimena käytetään kullekin tavaralajille tyypillistä arvoa. Jos tarkempi kuormanpainotieto on käytettävissä, tulee sitä käyttää yksikköpäästöjen määrityksessä.



Last updated 14.4.2009