|  LIPASTO etusivu  |  YKSIKKÖPÄÄSTÖT etusivu  |  Yhteystiedot
  |  Menetelmäkuvaus  |  Käyttäjän opas  |  Standardi EN 16258  |  In English


Ohjeistusta standardin SFS-EN 16258:2012 mukaiseen päästölaskentaan

Tällä sivulla esittelemme lyhyesti standardin SFS-EN 16258:2012 pääpiirteet ja luonnehdimme standardin käyttökohteita ja soveltuvuutta eri toimijoille Suomessa. Kuvailemme tiivistetysti standardin mukaisen polttoaineen kulutukseen perustuvan laskennan ja raportoinnin päävaiheet sekä näytämme joitakin laskuesimerkkejä. Sivustolla avataan myös muutamia standardin tulkinnan ja soveltamisen kannalta tyypillisiä ongelmakohtia.

Ohjeistuksen päätavoitteena on tukea suomalaisten kuljetusalan toimijoiden valmiutta standardin hyödyntämiseen. Korostamme kuitenkin sitä, että standardin hankkiminen ja siihen yksityiskohtaisesti tutustuminen ovat edellytyksiä sen varsinaiselle käytölle.

 |  Tausta |  Yleisperiaatteet  |  Kenelle |  Laskennan vaiheet |  Laskentaesimerkit |  Erikoiskysymykset |  LIPASTOn luvut | 


Tausta

Liikenteen päästölaskennan menettelyt ovat kirjavia, sillä yhdessä sovittujen laskenta- ja raportointimenettelyjen puuttuessa eri tahot ovat kehittäneet omia laskutapoja. Laskennan periaatteet, rajaukset ja käytetyt lähtöaineistot ovat siten tuottaneet erilaisia tuloksia, jotka eivät ole keskenään vertailukelpoisia, mikä on erityisesti huomioitava tuloksia tarkasteltaessa.

Laskennan ja raportoinnin yhtenäistämiseen on sittemmin panostettu yhteiseurooppalaisella tasolla. Vuonna 2013 alan ensimmäinen eurooppalainen standardi vahvistettiin myös suomalaiseksi kansalliseksi standardiksi SFS-EN 16258:2012 - Kuljetuspalvelujen energiankulutuksen ja kasvihuonekaasupäästöjen laskenta- ja ilmoitusmenetelmät (tavara- ja henkilökuljetukset).

EN 16258 -standardi:

  • määrittelee laskennan rajaukset
  • kuvaa laskentaperiaatteet ja -vaiheet
  • ottaa kantaa laskennassa käytettäviin lukuarvoihin ja lähtöaineistoihin
  • ohjeistaa esimerkiksi päästöjen kohdentamisesta lastille ja matkustajille
  • antaa raamit laskentatulosten ja -menettelyjen läpinäkyvälle raportoinnille.

Standardin liitteissä on lisäksi taulukoitu yleisimpien liikennepolttoaineiden energia- ja kasvihuonekaasupäästökertoimia. Se sisältää myös joitakin käytännön laskuesimerkkejä erilaisista kuljetuspalveluista kuten linja-automatka, rautatiekuljetus ja konttialusmatka.

Standardi soveltuu sekä henkilö- että tavaraliikenteen tarpeisiin parantaen laskentamenetelmien yhdenmukaisuutta ja tulosten vertailtavuutta liikennemuodosta, -välineestä ja energialähteestä riippumatta.

Tämän LIPASTO yksikköpäästöt -sivustolla julkaistun ohjeiston tarkoituksena on esitellä standardin SFS-EN 16258:2012 pääpiirteet ja luonnehtia standardin käyttökohteita ja soveltuvuutta eri toimijoille Suomessa. Kuvaamme tiivistetysti standardin mukaisen polttoaineen kulutukseen perustuvan laskennan ja raportoinnin päävaiheet sekä näytämme muutamia laskuesimerkkejä. Opastamme myös miten LIPASTOn lukuja voidaan hyödyntää standardin mukaisessa laskennassa, ja avaamme standardin tulkinnan ja soveltamisen kannalta tyypillisiä ongelmakohtia. Päätavoitteena on tukea suomalaisten toimijoiden valmiutta standardin hyödyntämiseen. Korostamme kuitenkin sitä, että standardin hankkiminen ja siihen yksityiskohtaisesti tutustuminen ovat edellytyksiä sen varsinaiselle käytölle.

Tämän sivuston ohjeistoa vastaavaa materiaalia on julkaistu myös muualla Euroopassa, ja esimerkiksi saksalaista tavaraliikennettä tukevan ohjeiston englanninkielisestä käännöksestä löytyy laajempi aineistopaketti: CLECAT/DSLV Guidelines on calculating GHG emissions for freight forwarders and logistics services (julkaissut DSLV, Deutscher Speditions- und Logistikverband e.V., kääntänyt CLECAT, European Association for Forwarding, Transport, Logistics and Customs Services).

Takaisin ylös


Yleisperiaatteet ja rajaukset

Standardin mukaisen laskennan ja raportoinnin lähtökohtana on tuottaa tietoa kuljetuspalvelun energiankulutuksesta ja päästöistä energianlähteen koko elinkaaren ajalta (engl. well-to-wheels). Tämä laaja rajaus tarkoittaa sitä, että käyttövaiheen lisäksi huomioidaan myös tätä edeltävät energiaprosessit. Esimerkiksi dieselkäyttöisen auton tapauksessa huomioidaan siis energiankulutus ja päästöt sekä ajovaiheessa (polttoaineen palaminen) että tuotantovaiheessa (öljynjalostusprosessi ym.). Samoin sähköauton tapauksessa huomioidaan sekä ajovaihe että sähkön tuotantoprosessi. Koko elinkaaren kattavat laskentatulokset ovat diesel- ja sähköauton kesken näin vertailukelpoisia, toisin kuin jos vertailtaisiin vain käytönaikaisia lukuja, koska sähköautolla ei ole käytönaikaisia päästöjä.

Laskennan yleisperiaatteisiin kuuluu kaiken energiankulutuksen ja kaikkien päästöjen kohdentaminen hyötykuormalle. Tällä tarkoitetaan sitä, että myös esimerkiksi tyhjänä ajetut paluumatkat tai matkat kulkuneuvojen siirtämiseksi tulee huomioida tuotannollisen suoritteen lisäksi. Kohdentamisparametri on kuljetussuorite, yleensä henkilökilometri [hkm] tai tonnikilometri [tkm]. Perustellusta syystä voidaan valita muukin yksikkö.

Laskennan ja raportoinnin kohteena ovat standardissa energiankulutus ja kasvihuonekaasupäästöt. Jälkimmäisen yksikkö on hiilidioksidiekvivalentti (CO2e tai CO2ekv.), joka huomioi kuusi tärkeintä kasvihuonekaasua. Huom! Standardi ei tämänhetkisessä versiossaan kata muita ilmanpäästöjä, kuten pienhiukkasia, hiilimonoksidia tai rikkidioksidia. LIPASTO yksikköpäästöt sen sijaan sisältää näiden ja muiden ilmanlaatuun, ihmisterveyteen ja luonnonympäristöön vaikuttavien päästökomponenttien kertoimet ajovaiheen osalta.

Standardi ottaa selvästi kantaa siihen, mitä lähtöarvoja laskennassa tulisi käyttää. Suositeltavuusjärjestys on (1) mitatut (ominais)arvot, (2) liikenteenharjoittajakohtaiset arvot, (3) liikenteenharjoittajan kalustokohtaiset arvot ja (4) oletusarvot. Laskenta tulee siis suorittaa tarkimmalla mahdollisella tavalla, mahdollisimman tarkkoja ja todenmukaisia lähtöarvoja käyttäen. Esimerkiksi polttoaineenkulutuslukuna tulisi ensisijaisesti käyttää mitattua ominaisarvoa, eli todellista kulutettua polttoainemäärää. Mikäli tätä lukuarvoa ei ole saatavilla, voidaan käyttää liikkeenharjoittajakohtaista arvoa tai liikkeenharjoittajan kalustokohtaista arvoa, kuten vastaavalle reitille mitattua tai vastaavalle kaluston kuljetussuoritteelle määritettyä arvoa. Tarkemman tiedon puuttuessa laskennassa voidaan käyttää oletusarvoa, eli ulkopuolisesta tietolähteestä kuten LIPASTO-päästötietokannasta saatua arvoa. Tämä on perusteltua vain, jos tapauskohtaista tietoa ei ole saatavilla, jos esimerkiksi laskennan suorittaa kuljetuspalvelun tuottajan sijaan palvelun asiakas.

Standardin kolme keskeistä tarkasteluyksikköä ovat kuljetuspalvelu (transport service), osamatka (leg) ja ajoneuvojen operointijärjestelmä (vehicle operation system, VOS). Kuljetuspalvelulla tarkoitetaan sitä lähtöpaikasta määränpäähän tapahtuvaa kuljetustapahtumaa, jolle laskija haluaa selvittää energiankulutuksen ja kasvihuonekaasupäästöt. Osamatka on kuljetuspalvelun reitin osuus tietyssä kulkuvälineessä. Yksi kuljetuspalvelu voi siis koostua yhdestä osamatkasta tai usean osamatkan kuljetusketjusta. Operointijärjestelmä taas on laskijan määrittelemä ajoneuvo-operaatioiden joukko, jolle energiankulutus ja kasvihuonekaasupäästöt käytännössä selvitetään. Tämä käsittää tarkasteltavien ajoneuvojen määrän ja tyypin sekä tarkasteluajanjakson. Operointijärjestelmäksi voidaan valita yksittäinen kuljetuspalvelu, mutta usein on tarkoituksenmukaisempaa valita esimerkiksi liikkeenharjoittajan vuosisuoritteet samankaltaiselle kalustonosalle.

Takaisin ylös


Kenelle

Standardin potentiaalisiksi käyttäjiksi SFS-EN 16258:2012 -standardi listaa laajasti sekä kuljetuspalveluiden tuottajat, organisoijat että käyttäjät, sisältäen yhtä lailla yksittäiset henkilöt kuin organisaatiot. Mielestämme standardin käyttämistä energiankulutuksen ja kasvihuonekaasupäästöjen laskentaan ja raportointiin voidaan suositella ensisijaisesti kuljetusyrityksille, jotka vastaavat kuljetuskalustosta ja -palveluista ja näiden toteuttamiseen liittyvistä valinnoista ja päätöksistä. Tällaisilla toimijoilla on laskentaan tarvittavat lähtötiedot. Tieto energiankulutus- ja päästömääristä hyödyttää sekä näiden toimijoiden oman toiminnan sisäisessä seurannassa ja kehittämisessä että asiakkaille tai käyttäjille raportoitavana ympäristövaikutustietona.

Periaatteessa myös kuljetuspalveluita käyttävät ja ostavat tahot voivat käyttää standardin mukaista laskentaa, erityisesti mikäli yhteystyö kuljetuspalvelun toteuttamisesta vastaavan toimijan kanssa toimii kuljetukseen liittyvien laskennan lähtötietojen jakamiseksi tai toimijalla on eteenpäin raportointivelvollisuus. Käytännössä riittävien tietojen saaminen voi kuitenkin koitua ongelmaksi, johtuen esimerkiksi polttoaine- tai reittitietojen luottamuksellisuudesta tai vaikkapa siitä, että kuljetusketju tapahtuu monen eri toimijan monimutkaisessa alihankintaketjussa. Tällaisessa tapauksessa kuljetuspalvelun ostaja voi suorittaa standardia noudattavat laskelmat tietokannoista haetuilla oletusarvoilla, mutta laskentatulos vastaa huonommin kuljetuspalvelun todellisia vaikutuksia. Tiedonjakamiseen liittyvät haasteet tulisikin mahdollisuuksien mukaan pyrkiä ratkaisemaan jo kuljetussopimuksia tehdessä.

Takaisin ylös


Laskennan vaiheet

Standardin mukainen laskenta koostuu kolmesta vaiheesta, jotka on alla listattu tauluun. Mikäli kuljetuspalvelu koostuu useammasta osamatkasta, toistetaan vaiheen 2 askeleet kullekin osamatkalle erikseen (kuva 1).

1. Kuljetuspalvelun osamatkojen yksilöinti
2. Energiankulutus ja kasvihuonekaasupäästöjen laskenta osamatkoille
        2.1. Ajoneuvojen operointijärjestelmän määrittely
        2.2. Polttoaineen kokonaiskulutus operointijärjestelmälle
        2.3. Energian kokonaiskulutuksen ja kasvihuonekaasupäästöjen laskenta
        2.4. Neljän tuloksen osuuksien kohdentaminen osamatkakohtaisesti
3. Osamatkojen tulosten summa

Laskenta alkaa vaiheessa 1 kuljetuspalvelun osamatkojen yksilöinnillä, missä laskija määrittää kuljetustapahtuman rajauksen. Vaiheessa 2 lasketaan erikseen kullekin osamatkalle energiankulutus ja kasvihuonekaasupäästöt. Ensin määritellään tarkemmin laskennan kohteena oleva ajoneuvojen operointijärjestelmä (ajoneuvojen määrä ja tyyppi sekä tarkasteluajanjakso). Sitten selvitetään tämän operointijärjestelmän polttoaineen kokonaiskulutus. Tämän perusteella voidaan laskea energian kokonaiskulutus ja aiheutetut kasvihuonekaasupäästöt sekä käyttövaiheessa että elinkaaren aikana kertomalla kulutus energia- ja kasvihuonekaasupäästökertoimilla. Vaiheen 2 lopuksi nämä neljä osatulosta kohdennetaan lastille tai matkustajille kuljetussuoritteen määriin perustuen. Laskennan viimeinen vaihe 3 on osamatkojen tulosten summaaminen.

       

Kuva 1. Laskennan vaiheet havainnollistettuna kolmesta osamatkasta A-C koostuvalle kuljetuspalvelulle.

Takaisin ylös


Laskentaesimerkit

Laskennan havainnollistamiseksi esitämme seuraavassa kolme kuvitteellista laskentaesimerkkiä (sanallisia tai numeerisia). Esimerkkien tarkoitus on erityisesti näyttää se, millaisia valintoja operointijärjestelmän määrittelyssä voidaan tehdä ja minkälaisia tietolähteitä laskija voi käyttää.

Operointijärjestelmän määrittely on standardin mukaisessa laskennassa jätetty laskijan päätettäväksi. Suositusten antaminen on hyvin vaikeaa, sillä sopiva määritelmä on aina tapauskohtainen ja subjektiivinen. Oikeaa suuntaa voidaan hakea miettimällä esimerkiksi polttoaineen mitattujen kulutuslukujen saatavuutta: voidaanko mitatut arvot selvittää yksittäiselle matkalle, jollekin ajoneuvojoukolle tai löytyykö mitattu kulutusluku vaikkapa ajoneuvokohtaisesta vuositilinpidosta. Toinen keskeinen periaate operointijärjestelmän määrittelyssä on tehdä mahdollisimman oikeudenmukainen, systemaattinen ja yhdenmukainen kalusto- ja ajanjaksorajaus läpi laskennan (sekä läpi yksittäisen laskennan että läpi toimijan muiden laskentojen).

Esimerkki 1: Ainutkertainen kuriirikuljetus pakettiautolla Hervannasta Tampereen keskustaan (kuormana painava varaosa).
Laskijana kuljetusyritys, joten laskennan lähtöarvoiksi voidaan käyttää tarkinta mahdollista tietoa, eli todellisia mitattuja arvoja.

1. Kuljetuspalvelu muodostuu yhdestä osamatkasta: ovelta ovelle -kuljetus pakettiautolla Hervannasta Tampereen keskustaan. [9 km katuajoa]

2. Energiankulutus ja kasvihuonekaasupäästöjen laskenta osamatkoille:

2.1. Ajoneuvojen operointijärjestelmänä on tässä yksittäinen kuljetustapahtuma tietyllä pakettiautolla tiettynä päivänä. Lisäksi tulee huomioida tyhjänä paluu samaa reittiä noudattaen. [9 km + 9 km = 18 km]

2.2. Polttoaineen kokonaiskulutus operointijärjestelmälle on mitattu ominaisarvo kyseiseltä yksittäiseltä meno-paluumatkalta. [1.9 l dieseliä]

2.3. Energian kokonaiskulutuksen ja kasvihuonekaasupäästöjen osatulokset lasketaan kertomalla kulutus dieselpolttoaineen kertoimilla, jotka on taulukoitu standardin liitteessä A. Esim. elinkaarenaikaiset hiilidioksidipäästöt:
[1.9 l x 3.24 kgCO2e/l = 6.2 kgCO2e]

2.4. Neljää osatulosta ei tarvitse kohdentaa erikseen, sillä mukana ei ole painavan varaosan ohella muuta lastia.

3. Vain yksi osamatka, eli vaihe 2.4 tuottaa lopputulokset, esim. 6.2 kgCO2e.

Esimerkki 2: Lähiliikenteen junamatka (1 hlö) Huopalahdesta lentoasemalle.
Laskijana lähiliikenteen operaattori, jolla on laskennan lähtötiedoiksi saatavilla edellisvuoden mitatut sähkönkulutukset ja matkustajamäärät.

1. Kuljetuspalvelu koostuu yhdestä osamatkasta: junamatka Huopalahden asemalta lentoaseman juna-asemalle P-junalla.

2. Energiankulutus ja kasvihuonekaasupäästöjen laskenta osamatkoille:

2.1. Junamatkan operointijärjestelmäksi määritellään P-junalinjan kalusto ja suorite edellisvuonna 2016. (Vaihtoehtoisesti voitaisiin valita samaa reittiä vastakkaiseen suuntaan liikkuvan I-junalinjan kalusto ja suorite tai jopa koko pääkaupunkiseudun lähijunaliikenne.)

2.2. Polttoaineen kokonaiskulutus operointijärjestelmälle tarkoittaa sähköjunien kohdalla sähkönkulutusta (kWh). Käytönaikainen, mitattu energiankulutus selvitetään siis P-junalinjan kalustolle vuoden 2016 ajalta (ostetun sähkön määrä), ja samoin selvitetään sähkön myyjältä sähkön alkuperä ja sähköntuotannon päästötiedot.

2.3. Energian kokonaiskulutuksen ja kasvihuonekaasupäästöjen laskennan neljästä osatuloksesta kaksi on jo valmiina: energian kokonaiskulutus käyttövaiheessa vastaa käytönaikaista sähkönkulutusta ja kasvihuonekaasupäästöt käyttövaiheessa ovat sähkölle nolla. Elinkaaren aikainen energiankulutus ja päästöt lasketaan kertomalla kulutus sähkön myyjän toimittamilla energia- ja hiilidioksidikertoimilla.

2.4. Lasketaan yhden henkilön junamatkan osuus (yksi matka Huopalahdesta lentoasemalle) koko P-junalinjan matkustajasuoritteesta vuonna 2016. Kohdennetaan neljästä osatuloksesta tätä osuutta vastaava määrä tälle kuljetuspalvelulle.

3. Vain yksi osamatka, eli vaihe 2.4 tuottaa lopputulokset.

Esimerkki 3: Konttikuljetus (15 tonnia, sisältäen kuljetettavan lastin ja lähetyksen osana kulkevan kontin painon) Espoosta Rotterdamiin.
Laskijana kuljetuspalvelusta vastaava yritys, joka ostaa palvelun osat kuljetusoperaattoreilta. Laskennan lähtötietojen osalta laskija on yhteydessä kuljetusoperaattoreihin, joiden tietojenjakamiskäytännöt vaihtelevat.

1. Kuljetuspalvelu koostuu kahdesta osamatkasta: rekkakuljetus puoliperävaunuyhdistelmällä Espoosta Vuosaareen satamaan [30 km maantieajoa] sekä laivakuljetus Vuosaaresta Rotterdamiin [1300 km].

2. Energiankulutus ja kasvihuonekaasupäästöjen laskenta osamatkoille:

2.1. Rekkakuljetuksen operointijärjestelmäksi määritellään pienen kuljetusyrityksen koko ajoneuvokanta (viisi rekkaa) ja näiden suorite vuonna 2016 [A tkm]. Laivakuljetuksen osalta operointijärjestelmäksi otetaan reitillä Vuosaari-Rotterdam vuonna 2016 liikennöineet kaksi konttialusta vuoden 2016 suoritteineen [B tkm].

2.2. Rekkakuljetukselle selvitetään kuljetusyrityksen polttoaineostojen kirjanpidosta todellinen dieselin kulutus vuonna 2016 [C l]. Laivakuljetuksen osalta laskijalla ei ole pääsyä liikkeenharjoittajan tietoihin, vaan joudutaan turvautumaan oletusarvoihin. Laivakuljetuksen kokonaiskulutus voidaan laskea esimerkiksi LIPASTO yksikköpäästöjen energiankulutustiedoista, valitsemalla oikean laivatyypin polttoaineenkulutusluku ja kertomalla se valitun operointijärjestelmän mukaisella suoritetiedolla [D g/km x E km = F kg].

2.3. Rekka- ja laivaosamatkoille lasketaan erikseen energian kokonaiskulutus ja aiheutetut kasvihuonekaasupäästöt sekä käyttövaiheessa että elinkaaren aikana (neljä osatulosta). Esim. [C l x G g/l = H g] ja [F kg x I g/kg = J g].

2.4. Lasketaan rekka- ja laivaosamatkoille erikseen, mikä osuus edellä lasketuista neljästä osatuloksesta kohdennetaan 15 tonnin konttikuljetukselle. Kohdennettava osuus lasketaan kuljetuspalvelun ja koko operointijärjestelmän kuljetussuoritteiden [tkm] suhteena. Rekkakuljetus: 15 tonnin kuljetus Espoosta Vuosaareen jaettuna operointijärjestelmän vuosisuoritteella. Laivakuljetus: 15 tonnin kuljetus Vuosaaresta Rotterdamiin jaettuna tämän reitin koko vuosisuoritteella. Esim. [(15 t x 30 km) / A tkm x H g = K g] ja [ (15 t x 1300 km) / B tkm x J g = L g].

3. Lopuksi summataan kunkin neljän osatuloksen osalta yhteen rekalla ja laivalla kuljetettujen ja kuljetuspalvelulle kohdennettujen kulutus- ja päästölukemien määrät. Esim. [K g + L g = M g].

Takaisin ylös


Erikoiskysymykset

Allokointi, paluumatkat, netto- ja bruttopaino

Standardin peruslähtökohtana on kaiken kuljetuspalveluiden aiheuttaman energiankäytön ja päästöjen kohdentaminen hyötykuormalle (allokointi). Tämä tulee huomioida laskennan rajauksessa ja erityisesti operointijärjestelmän valinnassa.

Jos ajattelemme esimerkiksi kuljetusyrityksen suorittamia standardinmukaisia laskelmia, laskennan rajausten ja valintojen tulisi kohdentaa yrityksen ajoneuvokannan koko vuotuinen polttoaineenkulutus kuljetetuille henkilöille tai rahdille. Eli vaikka laskentaa suoritettaisiin yksittäisille kuljetuspalveluille, tulisi rajausvalinta tehdä siten, että jos yrityksen kaikkien kuljetusten kulutus ja päästöt laskettaisiin samalla logiikalla, summana saataisiin koko vuotuinen polttoaineenkulutus ja sitä vastaavat päästöt.

Yksittäisten kuljetuspalveluiden kannalta standardin noudattaminen tarkoittaa sitä, että kaikki nouto- ja paluumatkat, ajoneuvojen siirtelyt ja muut liikkeet, mukaan lukien tyhjänä ajo, tulee yhdistää hyötykuorman liikkeisiin. Laskennan tarkoituksenmukainen rajaus on tässä olennainen mekanismi.

Rahtikuljetuksissa kuljetetun lastin painossa tulee huomioida lähetyksen kiinteänä osana kulkevat pakkaukset, kuormalavat, kontit jne. (bruttopaino). Eli energiankulutuksen ja päästöjen laskennassa huomioidaan bruttopaino, sillä esimerkiksi puoliperävaunuyhdistelmään lastattujen kuormalavojen paino vaikuttaa sekin ajoneuvon polttoaineenkulutukseen ja päästöihin. Mikäli laskennan lopputulokset halutaan edelleen kohdentaa esimerkiksi kuljetetulle tuotteelle, tulee bruttopainon aiheuttama energiankulutus ja päästöt allokoida kokonaisuudessaan nettopainolle (ei erikseen tuotteelle ja kuormalavalle).

Biopolttoaineet ja -nesteet

Biopolttoaineet ja -nesteet huomioidaan standardissa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien lähestymistapojen mukaisesti, ja eri energianlähteiden tasapuolista kohtelua vahvistaa standardin omaksuma tapa neljästä osatuloksesta, jotka huomioivat sekä käytönaikaiset että koko elinkaaren aikaiset vaikutukset. Esimerkiksi biopohjaisen dieselin laskennallinen päästö käyttövaiheessa on nolla, mutta tuotantovaihe voi raaka-aineesta, sen alkuperästä ja käytetyistä prosesseista riippuen aiheuttaa hyvinkin suuren päästökuormituksen.

Biopolttoainesekoitteiden tapauksessa tulee käyttää sekoitettujen polttoaineiden omia kertoimia ja huomioida eri polttoainekomponenttien suhteelliset osuudet joko polttoaineen tilavuuden tai energiasisällön perusteella. Tässä tulee siis käyttää energiantoimittajan tai maakohtaisia kertoimia (esim. LIPASTOsta).

Lämmitys ja jäädytys

Standardin mukaan kuljetuspalveluun liittyvään lämmitykseen, jäähdytykseen tms. käytetty energia ja aiheutuvat päästöt tulee huomioida yhtä lailla siinä tapauksessa, että nämä prosessit käyttävät ajoneuvon käyttämää polttoainetta, kuin jos ne käyttävät eri energianlähdettä. Sen sijaan esimerkiksi jäähdytysjärjestelmän kylmäaineen mahdollisista vuodoista aiheutuvat vuodot ja tästä seuraavat päästöt on rajattu laskennan ulkopuolelle.

Jakelukuljetukset

Erilaiset jakelukuljetukset, joissa kuljetuspalvelu tapahtuu monimutkaisella ja epäsäännöllisellä jakelureitillä ja joissa toimitettavat kuormamäärät vaihtelevat, ovat laskennan kannalta usein erityisen haastavia. Yksityis- ja tapauskohtaisen tiedon kerääminen on hankalaa, ja vaikka kaikki tiedot kuljetuksista olisivatkin saatavilla, on koko jakelukierrokselta aiheutuneiden energiankulutuksen ja päästöjen kohdentaminen eri kuljetuksille mutkikasta. Joskus yksittäisen kuljetuserän toimittaminen lähtöpisteestä toimitusosoitteeseen onnistuu jakelureitilläkin lyhimmän mahdollisen reitin mukaan, mutta usein kuljetus tapahtuu kiertomatkalla tai ylimääräisiä hakumatkoja reittipituuteen aiheuttaen.

Jotta standardinmukainen laskenta kohtelisi jakelukuljetusten eri jakeita mahdollisimman reilusti, tulee jakelukuljetukset ensinnäkin aina huomioida kokonaisuuksina, koko jakelureitti huomioiden. Toiseksi, jakelukuljetusten energiankulutuksen ja kasvihuonekaasupäästöjen kohdentaminen tulee tapahtua laskien kuljettu matka lyhimpänä mahdollisena etäisyytenä (tai isoympyräetäisyytenä) todellisen reittimatkan sijaan.

Tulosten julkaiseminen: osatulokset, menetelmät, lähteet ja sertifiointi

Standardin mukaisten laskentatulosten julkaisemisessa tulee noudattaa standardin määrittelemää selostemuotoa. Tämä edellyttää kaikkien neljän osatuloksen ilmoittamista, yleistä toteamusta standardin EN 16258:2012 käyttämisestä sekä laskentamenetelmän kuvausta. Laskijatahon tulee siis osoittaa laskennassa käyttämänsä arvojen luokat, mahdollisesti käytettyjen oletusarvojen tietolähteet perusteluineen, kohdentamismenetelmät yms. Tämä parantaa laskennan läpinäkyvyyttä ja lisää raportoinnin uskottavuutta. Standardi mahdollistaa myös ns. lyhyet selosteet, eli yhden osatuloksen julkaisemisen sellaisenaan, kunhan sen yhteydessä viitataan mistä muut kolme osatulosta ja laskentamenetelmän kuvaus ovat saatavilla.

Standardin mukainen laskenta ei edellytä sertifiointimenettelyä, joskin kuljetusyritys voi vapaaehtoisesti harkita tätä mahdollisuutta.

Takaisin ylös


LIPASTOn yksikköpäästölukujen käyttö standardin mukaisessa laskennassa

LIPASTO yksikköpäästökerrointietokanta on yksi mahdollinen lähde standardinmukaisen laskennan oletusarvoille, ja standardi listaakin LIPASTOn yhdeksi suositelluksi tietolähteeksi. LIPASTO yksikköpäästötietokannan liikennevälinekohtaiset energiankulutuskertoimet sopivat siis käytettäväksi esimerkiksi silloin, kun mitattua polttoaineenkuutusta ei ole saatavilla. LIPASTO soveltuu Suomessa tapahtuvien kuljetuspalveluiden kulutus- ja päästölaskentaan, sillä se huomioi täkäläisen kuljetuskaluston, polttoaineet ja liikenneolosuhteet.

On kuitenkin syytä huomioida, että standardinmukainen laskenta ei ole LIPASTO yksikköpäästökertoimien ainoa tai alkuperäinen käyttökohde, ja siksi LIPASTOn laajuus ja rajaukset eivät ole täysin yhdenmukaiset standardin kanssa. LIPASTO-järjestelmän kattavuus on päästökomponenttien suhteen laajempi, ja sen tietokannat sisältävät hiilidioksidin ohella myös ne päästöt, jotka eivät riipu suoraan polttoaineenkulutuksesta (niitä ei siis voida laskea polttoaineenkulutukseen perustuen). Toisaalta LIPASTO keskittyy ennen kaikkea käytönaikaisiin päästöihin, eikä eri päästökomponenteista ole ilmoitettu elinkaarenaikaisia kokonaismääriä.